Degerfors Bibliotek

Otteita tekstistä: Simo, Liisa täällä hei! Minä sain sun saamarin kirjees takia TASAN tonnin sakot. Vietä sinä siellä UNELMAVIIKONLOPPU ja pidä ittes kanssa hauskaa. Minä häivyn Helkkarinkuuseen! Eikä perään kannata soitella! Onko neiti Pien siitä nyt kiinnostunut? - Kyllä, olen kiinnostunut ja voisin harkita sitä esittämäänne ehdotustakin. Eräänä syyskuisena sunnuntaina menin aikani kuluksi rullaluistelemaan. Siellä törmäsin Simoon, tai paremminkin, hän törmäsi minuun. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja sovittiin tapaaminen luistelun loputtua Hyde Park Cornerilla. Menimme hotelliin tutustumaan lähemmin toisiimme ja tutustuttiinkin niin perusteellisesti, että saimme sängynkin hajalle. - Vautsi mikä mies, taitaa olla oikea rotusonni! - Joo on se, ihan Hereford. - Mitäh! Onko se sen gigolon näköisen, keski-ikäisen ukon, Clark Cablen tyyliä matkivan miehen? - On. - Oliko sen harjoittelupaikan saamisella mitä tekemistä tämän kanssa? Viimein Liisa rohkaistuu ja kysyy Isä ja äiti, pidättekö te minua, olenko minä nyt teidän mielestänne huora? Kun avioeromme on selvä niin, me menemme naimisiin - Häh! Naimisiin? Pääsi Liisalta vaistomaisesti. - Aivan, kuuntele loppuun. Minä tarkoitan, solmimme kulissiavioliiton. Lapsemme saa isän ja isän nimen ja kaikki juridiset oikeudet kuten sinäkin, niistä teemme Englannissa pätevät paperit. Minä en odota tai edellytä sinulta aviollisia velvollisuuksia, jos et tahdo.Sinä tiedät nyt minun sairauteni, olen kyltymätön, minä tuskin paranen siitä, tosin en tiedä, että haluanko enää parantuakaan. Minä annan myös sinulle siinä suhteessa täyden vapauden. - Minulla oli pitkään, tosin hiipuvia tunteita Simoa kohtaan ja voimistuvia tunteita sinuun. Lisäksi odotan lastasi, minusta seksi jonkun muun kanssa ei olisi sopivaa. - Liisa rakas, sinä olet ihmeellinen nainen. Minä tosiaan rakastan sinua. Haluan myös parantua ja jaksan odottaa sinua, olen varma siitä. Kalle, mieheni ja lapseni isä, oli hyvä ajaja ja lisäksi myös varovainen, mutta mäennyppylän takaa ja sen jälkeisessä kaarteessa vastaan tulevalle rekalle, ja sen poikittaiselle perävaunulle ei hänkään voinut mitään. Saara katsoi hautakumpua ja sitten velipuoliaan sanoen: - Nyt meillä ei ole enää isiä.